Happy Black History Month 2019

Hyvää Black History Month 2019 –kuukautta kaikille!

Alkava helmikuu on syntymäkuukauteni ja samalla aloittaa Afrikan diasporaan identifioituvien ihmisten kansainvälisen merkkikuukauden. Black History Month on nostanut jo vuodesta 1926 alkaen eri puolella maailmaa olevien afrovähemmistöön kuuluvien yhteisöjen saavutuksia ja historiaa positiivisella tavalla esiin. Mustan Historian Kuukausi, kuten tapahtuma suomennetuna kuuluu, symboloi itselleni tunnistusta ja tunnustusta, joka puuttuu maamme tuhansilta lapsilta ja aikuisilta. Oikeutta olla samanaikaisesti tummaihoinen ja suomalainen. Oikeus olla stereotypioista vapaa yksilö ja oikeutta juhlistaa useamman identiteetin perinnettä. Oikeutta olla sekä Liban että kuulua talviseen maisemaan aivan samalla tavoin kuka tahansa Pekka, Noora, Heikki tai Neo.

Tässä kuukaudessa tiivistyy monta asiaa. Black History Month merkitsee minulle:

1) ennen kaikkea anti-rasistista aikaa, ja

2) BHM:na muistamme mustaa feminististä liikettä ja sen menneitä ja eläviä tasa-arvotaistelijoita (voitaisiin puhua myös Black Herstorysta),

3) ja se on kuukausi jolloin hiljennymme paikalliseen ja globaaliin anti-kolonialistisen työn edessä.

Vähemmistöjä koskettaa taloudellinen riisto sekä rodullinen syrjintä, ja kaikki nämä eri tasot tulee ottaa huomioon työssä reilumman ja yhdenvertaisen maailman eteen.

Mustan Historian kuukausi käynnistyi aikanaan vastatoimena vähemmistöjen historian poispyyhkimiselle osana Pohjois-Amerikkalaisia ja Eurooppalaisia yhteiskuntia. Kuukausi tuo esille sen kuinka valkoisuus läpäisee yhteiskuntamme näkymättömänä ja yleisenä normina. Edes yhden kuukauden omistaminen marginaaliin työnnetyille äänille on tällöin vastapuhetta ja afrosuomalaisen vähemmistön juhlistamista sekä vaatimus tasa-arvoisista oikeuksista ja arvostuksesta.

Asia saattaa kuulostaa hämmentävälle eriarvoisuuteen perehtymättömille henkilöille. Kyseessä ei ole kuitenkaan käänteinen syrjintä, eikä se ole keneltäkään pois, kun marginaalissa olevat nostavat itsensä näkyväksi osaksi yhteiskuntaa. Toivonkin, että nämä keskustelut ohitetaan saman tein. Tätä kuukautta tarvitaan, sillä Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimus (FRA 2018) osoittaa Euroopassa olevan runsaasti piiloista ja näkyvää, rakenteellista sekä suoraa henkilötason syrjintää vähemmistöjä kohtaan. Asiantilan muuttamiseksi tarvitsemme kolmea (3) asiaa: tietoisuutta, sekä moninaisuutta vallan kabineteissa ja (ennen kaikkea) eri-sisältöistä politiikkaa, jolla rodullisen syrjinnän vastainen politiikka otetaan tosissaan ja edistetään konkreettisesti. Emme elä, emmekä ole koskaan eläneet maassa, jossa suomalaisuus tarkoittaa vain sinisiä silmiä ja vaaleita hiuksia - vaikka se saattaa tässä kiristyvässä oikeistolaisessa ilmapiirissä olla välillä vaikea muistaa. Nostetaan tämä esiin nyt ja jatkossa kun sosiaalipoliittisia ongelmia [kuten työttömyys, halpatyömarkkinat tai koulutuspoliittinen eriarvoisuus] yritetään kääntää etnisiksi ongelmiksi. Maamme on monimuotoinen ja maailma on monimuotoinen. Emme elä toisistamme erillään ja ongelmamme ovat jaettuja. Haasteet ja työ paremman maailman eteen on yhteinen.

Näillä puheilla, oikein mukavaa ja antoisaa Mustan Historian Kuukautta kaikille Pohjoismaissa ja Suomessa!

Liban Sheikh