Puheet Vappuna 2019

Tänä vuonna allekirjoittaneella oli kunnia pitää kaksi puhetta vappupäivänä: aamupäivästä Punaisten muistomerkillä Tampereen Kalevankankaan haustausmaalla ja iltapäivästä Pispalan Vappu 2019 -tapahtumassa Pyykkipuistossa. Alla on yhdeksi koostettu puhe tilaisuuksista.

****

HYVÄ VAPPUYLEISÖ HYVÄT MUISTOTILAISUUDEN KUULIJAT!

Olemme täällä tänään kunnioittamassa vakaumustensa puolesta kuolleiden muistoa. Tässä muistamme vuosisadan alussa eläneitä ja vuonna 1918 kaatuneita veljiä, sisaria, läheisiä ja tovereitamme. Heidän muistonsa elää keskuudessamme ja sytytämme sisällissodassa kaatuneille sankareille työväenkynttilöitä tänäkin päivänä.

Lähes tarkalleen sata vuotta takaperin ihmiset ympäri maailman liikehtivät ja nousivat pitkällisen sorron alta vaatimaan tasavertaisia oikeuksia ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. He vaativat ennen kaikkea:

1) oikeutta tunnustettuun ja tasavertaiseen asemaan kaikille suomalaisille.

2) Oikeutta työhön, joka ei tapa tai kuluta tekijöitään hengiltä.

3) Oikeutta ihmisarvoiseen toimeentuloon sekä

4) oikeutta yhdistymis-, kokoontumis- ja järjestäytymisvapauteen, joka on kansalaisvoimamme perusta.

Tänä päivänä monet näistä luetaan osaksi YK:n tunnustamaa ihmisoikeuksien julistusta. Nämä oikeudet eivät olleet tuolloin, eivätkä ole tänä päivänäkään itsestäänselvyyksiä vaan ovat tulleet meille historiallisen kamppailun kautta.

 

Punaiseksi kutsuttua työväenliikettä on usein valtiojohdon tasolta syytetty petoksesta, vaikka tämä kerrontatapa on harhaa. Vuonna 1918 suomalaiset laajalti vakaumuksestaan riippumatta tahtoivat itsenäisen valtion, mutta me työläiset tahdoimme sellaisen, joka olisi hyvä elää myös vähävaraisille. Yhteiskunnan, joka olisi hyvä marginalisoiduille, osattomille, velallisille, torppareille, opiskelijalle sekä tehdastyöläisille. Osa työväenliikkeestä lähti aseelliseen taisteluun uuden ja uljaamman yhteiskunnan puolesta, meidän kaikkien puolestamme.  Voimme olla tavoista edetä kohti parempaa visiota montaa mieltä, mutta heidän hätänsä oli ilmeinen ja tarve muutokselle koettiin tuolloin pakottavaksi.

 

ENTÄ SITTEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ, KUINKA VOIMME SUHTAUTUA HISTORIAAMME?

Työväenjuhlana muistamme aina ja ensisijaisesti työläisten taistelua, luokkakamppailua ja kovalla työllä saavutettuja etuja työtä tekeville. Hyvinvointivaltio on rakennettu työtä tekevien hartioilla ja vain kollektiivisessa liikkeessä meillä on voima saada muutos aikaiseksi. Älkäämme unohtako tätä jatkossakaan, opetelkaa historia, liittykää ammattiosastoihin ja järjestäytykää yhteiseen rintamaan. Kukaan muu ei tee tätä puolestamme. Vasemmistolainen työväen historia on uljas ja siitä voimme oppia paljon. Keskeisenä oppina historia, mikään ei tule itsestään vaan vaatii organisoitua rintamaa. Poliittinen voima on sidoksissa tuotannolliseen voimaan ja yhteiskunnallinen muutos on sidoksissa massojen voimaan. Menneisyys on meille mahdollisuus hiljentyä ja oppia - tulevaisuus on puolestaan sellainen minkä siitä teemme.

 

Usein sanotaan, että sukupolvi, joka ei kokenut sotaa itse rintamalla tai jonka vanhemmat eivät ole eläneet vaiettuja hirveyksiä - haluavat koettaa sotaa uudelleen. Tämä on totta, mutta vain puolittainen totuus. Globaalilla mittakaavalla käydään tänä päivänä sotaa enemmän kuin lähes koskaan. Se mikä suomessa on onneksemme historian havinaa, on ollut täällä asuville ihmisille arkea.

 

Eläkkeellä olevaa Pirkanmaalaista sukupolvea ja uutta uussuomalaista sukupolvea yhdistää jaettu tietämys sodan hirveydestä, tuhosta sekä epävakaudesta. Se mitä vastaan punaiset kamppailivat sata vuotta sitten, ilmenee edelleen muualla maailmassa kamppailuna kolonialismia vastaan, miehittämistä vastaan ja kapitalistista riistoa vastaan. Se on kamppailua sitä vastaan, että moderneiksi ja demokraattiseksi itsensä julistavat maat alistavat kansoja määräysvaltaansa ja toimillaan aiheuttavat sotilasdiktatuureja, nälänhätää sekä sota- ja ilmastopakolaisuutta, joka uhkaa miljardien ihmisten henkeä. Voidaan helposti sanoa, että yhteiskunnallinen kurjuus mikä hohkaa suomalaisten työväenlauluvihkojen sivuilta elää edelleen - mutta siirrettynä täältä globaaliin etelään. Sorron vastainen kamppailu yhdistää yhä ihmisten enemmistöä ja historiamme on monella tapaa sidoksissa ylitse sukupolvien ja maiden rajojen ylitse.

 

Solidaarisuus ja antifasismi kuuluvat ennenkaikkea työväen periaatteisiin.

Viime vuosina Euroopassa nousseen ja normalisoituvan äärioikeiston vastavoimaksi  tarvitsemme Suomessakin yhä vahvempaa ja selkeämpää fasismin vastaista voimaa. Tarvitsemme ennen kaikkea näkemystä ja toimenpiteitä niin viranomaisten taholta KUIN kansalaisyhteiskunnan toimijoilta - tarvitsemme antifasismia kaduilla sekä kabineteissa.

 

Suomessa tehdään tänä päivänä myös yhä näkyvämmin rodulliseen ymmärrykseen pohjautuvaa yhteiskuntaa. Eli lyhyesti sanoen etnisesti hierarkisoitua yhteiskuntajärjestystä. Rasismin vastaisuus on lääke tätä vastaan. Antirasismi tarkoittaa etnistettyinä esitettyjen ongelmien sitomista sosiaalipoliittisiin kysymyksiin - sen esille tuomista, miten rakenteellisesti syrjimme ja sorramme ihmisryhmiä, ja sitten syytämme heitä aiheutetusta kurjuudesta. Elämme yhteiskunnassa, jossa ihonväristä ei puhuta, mutta kyllä tehdään valkoiseen ylemmyyteen pohjautuvaa politiikkaa hyvin vahvasti.  Rasismi tai valkoinen ylivalta ei ole kuitenkaan uusi asia maassamme, kohdistui se sitten alkuperäiskansaamme saamelaisiin, romaneihin, muslimeihin tai ruskeisiin vähemmistöihin Suomessa. Syrjinnästä on alettava puhua suoraan. Fasismista on alettava puhua suoraan. Kapitalismista ja sen vastaisuudesta on alettava puhua suoraan.

Vasemmistolaisen liikkeen - olimme me sitten millä kohtaa tahansa antikapitalistista janaa - tehtävä on sorron kaikkinaisten systeemien murtaminen ja reilumman maailman rakentaminen. Se tarkoittaa feminististä politiikkaa, vaihtoehtoa kapitalistiselle talousjärjestelmälle sekä ihmisten tasavertaisuuden takaavaa anarkistista toimintaa. Työmme kulmakivi on solidaarisuus ja se ylittää kaikkien maiden raja-aidat.

Haluan päättää puheeni seuraaviin historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen suuntaaviin sanoihin.

Me emme unohda.

Emme unohda kaatuneita työläisiä historian, sukupolvien ja geopolitiikka muodostamien rajojen takana.

Me emme luovuta.

Emme luovuta väkivaltahierarkian ja jatkuvan kapitalistisen luokkadominoinnin edessä.

Sen sijaan: Me muistamme.

Muistamme ylpeän historiamme voitokkaana ja maailmaa uudistaneena työväenliikkeenä.

Me kamppailemme.

Kamppailemme sotaa, ilmastotuhoa sekä kurjuutta lisääviä sorron systeemejä vastaan.

Ja me voitamme.

Menestymme vapaan, solidaarisemman ja tasavertaisen tulevaisuuden vuoksi maailman ihmisille.

Ja tänään juhlimme. Hyvää työväenjuhlaa, hyvää vappua kaikille!